Teknikkalla on tapana oikkuilla juuri silloin kun sitä tuntuisi eniten tarvitsevan. Niinpä nytkin, kun liuta puhtaaksi kirjoitettavia juttuja odottaa vuoroaan ja minun kone tekee tenän. Se käynnistyy muttei käynnistä ohjelmia, ruutu pysyy mustana ja meikäläisen verenpainen senkun kohoaa. Onneksi sain toisen koneen lainaan, jottei tarvitse otsasuonta sentään kokonaan pullauttaa…
Viikonlopun kirppiskierros oli laiha, mutta tarttuipa käteen iki-ihana Kirsi Kunnaksen Hanhiemon iloinen lipas. Aivan mahtavia kuvia ja loruja kannesta kanteen.
Verhoilurintamalla alkoi uusi projekti - 50-luvun vuodesohvan kunnostus. Ai mikä karmaiseva haju vanhoista flokkipatjoista lehahti ilmoille kun avasin päälisenä olleen mummolasta tutun patjaraitakankaan. Istuimen jouset sidottiin uuteen uskoon, täytteeksi uutta puulastua ja huomena uusi kangas päälle, mikäli saan sen käsiini. Hiukan epäilyttää, joten saattaa olla että homma venähtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti