TYHJENNYS

Myläkkä sai alkunsa ystäväni tiluksilta. Vanha maalaistalo sekä uudempi omakotitalo ovat keränneet tavaraa sisuksiinsa KAUAN. Nyt käynnissä on viimeiset puhdistukset ja kävimme pelastamassa paikalta pari vanhaa upeaa Singeriä, ikkunanpokia, Riihimäen Ihanne lasipurkkeja ja ihania vanhoja maitopulloja.



Jotta saimme kaiken mahdutettua verstaalle, oli siellä hiukan raivattava. Tavaraa on kertynyt liikaa, kangasmalleja on poistunut mallistosta ja nurkat tursuaa minulle tarpeetonta sälää.
Mutta että roskikseen... en raaskinut.

Siispä keräsin ylimääräiset kangastilkut, vaahtomuovipalaset ja pahvirullat ja kuskaan ne päiväkotiin askartelutarpeiksi. Tai niin ainakin kuvittelen tekeväni - saapa nähdä otetaanko ne vastaan vai ajelhtivatko ne kenties autossani hamaan tulevaisuuteen.

Vimma siirtyi kotiin. Alkoi ahdistaa. Tavaranpaljous nimittäin.
Kaapeista tyhjentyi tavaraa parin kirpputoripöydän verran, osa lähti suoraan vaatekeräykseen, iso kasa paperinkeräykseen ja jotakin roskikiin asti. Varastossa odottaa kuorma kierrätyskeskukseen vientiä ja mielessä siintää uuden tyhjennyskierroksen aloittaminen.



toivottavasti näille löytyy uusi omistaja

Sillä luopuminen on välillä niin hurjan vaikeaa. Tuntuu ettei juuri mitään raaskisi laittaa pois vaikka tavara olisi meidän kodissa aivan turha. Ja siksi ensimmäinen kierros tuottaa usein varsin maltillisen tyhjennyksen. Mutta nyt aion pysyä lujana. Raja menee matkalaukun koossa. Yhteen askartelutarpeet, yhteen muistot, joita on ehkä mukava tiirata vanhana. Yhden uroteon tein jo tyhentäessäni matkalaukullisen vuosia keräämieni taloihanuuksien, huonekalujen ja puutarhojen kuvia. Jäljelle jäi muutama sykähdyttävä, jotka taitavat päätyä aarrekarttaani. Ja mikäli eivät, saavat nekin lähtöpassit. Nyt ei parane tunteilla!


Luopuminen on välillä hurjan vaikeaa, mutta niin kovin palkitsevaa. Mieli kevenee ja koti raikastuu, uudet energiat pääsevät liikkeelle ja asiat alkavat loksahdella oikeisiin uomiinsa.

TUNGOSTA

Verstaalla nimittäin. Ommeltavaksi on saapunut läjä sohvan päällisiä. Isoja kappaleita siirtyy paikasta toiseen ja juuri kun luulen olevani voiton puolella, tajuan, että kasoja täytyykin ruveta taas siirtämään. Eli ommeltavana on vielä pari eri saumaa. Mutta työtä tämäkin!

Eräs asiakkaani ihmetteli kankaiden paljoutta ja sitä, mitä moisista palasista oikein tulee. Kun kerroin niistä syntyvän hyttisohvien päällisiä laivaan, totesi hän, että "nii-in, jokuhan nekin tosiaan tekee". Harvoinpa sitä tulee mietittyä, mistä kaikki jutut tähän maailmaan oikeastaan tulee. Monessa pienessä pajassa tehdään hommia isoihin kokonaisuuksiin. Ja vaikka välillä tuntuukin, että olen se pikkukiinalainen, joka ompelee ja ompelee ja ompelee, olen silti tyytyväinen, että kaikkea ei oikeasti vielä teetetä Kiinassa.

ALVAR AALTOA

Tämä ihastuttava pariskunta saapui verstaalleni reissussa hiukan rähjääntyneenä. Sisuskalut eivät pysytelleet paikoillaan enää millään. Kaksikolle asennettiin uudet sisukset ja pintaan upeat kankaat Johanna Gullichsenin mallistosta.

Aika tyylikäs kaksikko, vaikka itte sanonkin...

Ihanaa viikkoa itse kullekin ja päiviinne ilakointia!

PÄIVÄN SYKÄHDYTTÄJÄ

HIUKAN VALMISTA, HIUKAN MIETTELIÄISYYTTÄ

Lorvailun aiheuttama kaaos verstaalla alkaa asettautua. Sisään ja ulos on punkenut jos jonkinmoista persuksen alustaa. Ja se tästä työstä tekeekin hauskaa - mikään päivä ei ole samanlainen, ikinä ei aamulla herätessään tiedä mitä tulee vastaan. Välillä pistää epäilyttämään - tuleeko töitä tarpeeksi ja riittääkö tästä työstä oikeasti tuloja elämiseen asti, pitäisiköhän sittenkin hankkia duuni, josta tiedän pajonko saan palkkaa... Tähän asti töitä on riittänyt ja aina kun alkaa epäilyttämään, on uusia ihastuksia virrannut sisään. Mutta silti ajoittain murehdin - mielen koukerot ovat niin mystisiä. Tiedätte ehkä tunteen, kun sydän sanoo toista ja järki toista. Onneksi mieheni jaksaa muistuttaa kurtuista, jotka kipusivat otsalleni päivittäin ollessani töissä tehtaassa. Verhoilin päivät pitkät muutamaa erilaista tuolia ja olin kiukkuinen lähestulkoon kokoajan. Joten sinnitellään eteenpäin, ainakin mieli pysyy virkeämpänä ja ajatus raikkaampana.

Alla muutama viimeisistä projekteista, ensimmäisenä putkituoli, josta toivottiin mahdollisimman paljon samanoloista kuin ennenkin. Istuinmukavuus vain oli hävinnyt tiehensä kuoleentuneiden vaahtomuovien ja venyneiden pohjakankaiden myötä.

Pormestari oli myös menettänyt hiukan ryhtiään joustinsidonnan hajottua. Mukana tuli myös pormestarinna, joka valitettavasti väisti kameran. Eli kaksikosta kuvassa tällä kertaa vain toinen. Ensimmäisessä kuvassa herra vanhassa kuosissaan ja alempana uudet kuteet niskassa.

Myös tämä kaksikko koki täydellisen uudistuksen - valitettavasti kamera unohtui kotiin tuolien saapuessa ja kuvia ennen uudistamista ei ole saatavilla. Toisessa tuolissa oli saapuessaan punainen ruutukuosi, toisessa vielä alkuperäinen vihreä huntu, jonka perusteella uusi kangaskin valittiin.